säv. Olsonen, san. Olsonen, Malmberg & Virolainen, sov. Olsonen & Malmberg
Mä en ihan tiedä mitä mä haluun,
mut mä tiedän et mä haluun sitä enemmän.
Mä en ihan tiedä minne mä meen,
mut mä tiedän et mun tarvii mennä enemmän.
Mä en ihan tiedä mitä mä teen,
mut mä tiedän että mun täytyy tehä enemmän.
Mä en ihan tiedä.
Mä en ihan tiiä mitä mä tarviin,
mut mä tiiän et mä tarviin kaikkee enemmän.
Mä en ihan tiiä mikä mua vaivaa,
mut mä tiiän et sen tarvis vaivaa enemmän.
Mä en ihan tiiä mistä mä puhun,
ja mä voisin puhuu siitäki enemmän.
Mä en ihan tiedä, mä en ihan tiedä, mä en ihan tiedä.
Anna mulle voimaa, anna mulle rakkautta, anna mulle lainaa, anna skumppaa!
Anna mulle valtaa, anna mulle terapiaa, anna mulle rauhaa, anna piiskaa!
Mä en ihan tiedä kuka mä oon,
mut mä tiiän että mun pitäis olla enemmän.
Mä en ihan tiedä mitä mä tiedän,
mut mä tiedän et mun tarvii tietää paljon enemmän.
En ihan tiedä mikä täs kestää,
mut mä tiedän et mun pitäs kestää enemmän.
Mä en ihan tiedä mitä mä haluun,
mut se voisit olla sä.
Anna mulle vauhtii, anna mulle anteeksi, anna mulle duunii, perspektiivii!
Anna mulle karkkii, anna mulle tykkäyksii, anna diagnoosi, anna mun vaan tanssii!
Tarjoo mulle geetee, anna hellää lempee, hanki mulle peetee, joku tosi hehkee!
Anna mulle kaikkee, ikioma ateljee, oo sillai et jee-jee, tuu mukaan sekoilee!
KAIKEST PITÄÄ TULLA JOTAIN ERITYISTÄ
Vetovoimani sut harhauttaa
Tänne syrjäiseen kapakkaan
Viereesi käyn istumaan
Ja tarjoat mulle juotavaa
Kosteilla hiuksilla
Suolaisella iholla
Vartaloni kaarella
Kuulet kuinka seireenit laulaa
Luulet, että näet minut kokonaan
Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa
Luulet, että voit minut omistaa
Mutta isäntäni meri ei koskaan luovu omistaan
Luulet, että näet minut kokonaan
Miksi vastustelet armaani
Sä tuhlaat vain voimasi
Aina magneettikentässäni
Sormus piiloutuu povitaskuusi
Kosteilla hiuksilla
Suolaisella iholla
Vartaloni kaarella
Kuulet kuinka seireenit laulaa
Luulet, että näet minut kokonaan
Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa
Luulet, että voit minut omistaa
Mutta isäntäni meri ei koskaan luovu omistaan
Luulet että näet minut kokonaan
Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa
Luulet, että voit minut omistaa
Noita neidon vaatteissa
Roikut pirun langoissa
Kielesi on käärmeeltä
Huules maistuu vereltä
PINNAN ALLA
säv. san. Virolainen, sov. Virolainen, Malmberg & Olsonen
säv. Tamminen, san. Tamminen, Virolainen, Immonen & Vallenius,
sov. Immonen & Malmberg
Tuijotan teemukin pohjaa
Katseeni aina samaan kohtaan jää
On haljennut tää
Asfaltin korjausta varten
On kuorittu pintaa karheaa
On maa paljaana
Joka päivä toivon että
Kaikki tää ei muistuttais mua
Siitä kuinka särjyn
Ympärillä elämä on
Onnellisten silmissä
Ja kuoreeni mä käännyn
Liikenne vaihtaa suuntaa
Enteilee iltapäivän ruuhkaa
Yksinään paikoilleen jään
Tartun taas teemukin korvaan
Siirrän sen aivan pöydän reunaan
Uskalla en irrottaa
Joka päivä toivon että
Kaikki tää ei muistuttais mua
Siitä kuinka särjyn
Ympärillä elämä on
Onnellisten silmissä
Ja kuoreeni mä käännyn
Uuu, kuoreeni mä käännyn
TEEMUKI
säv. Virolainen, san. Virolainen & Immonen, sov. Immonen & Malmberg
RAKASTA MUA
Töölönlahden rumpali roskista hakkasi
Vähintäänkin yhtä kovaa mun sydän sykki
Kun näin sun lähestyvän kaukaa
Töölönlahden penkillä me vierekkäin istuttiin
Puhuin aivan kaikesta, mun eksistä oudoimpiin sukulaisiin
Miks istut vieressä niin hiljaa?
Rakasta mua
Rakasta, rakasta mua
Ra-ta-ta rakasta mua
Rakasta, rakasta mua!
Töölönlahden lokki eväsleipäsi hotkaisee
Yhtä ahnaasti huuleni sun suudelmaa hapuilee
Mut sä vaan kiroilet ja huidot ilmaa
Töölönlahden puput puskassa perheitä perustaa
Kerro mulle mikä tässä on niin vaikeaa?
En jaksa enää oottaa ja kuume nousee
Rakasta mua
Ra-ta-ta rakasta mua
Rakasta, rakasta mua
Rakasta, rakasta mua!
Kaikesta selvinnyt sydämeni on täynnä kolhuja
Banaaninkuoria, tupakantumppeja, tyhjiä karkkipusseja
Hakkaa hakkaa kovempaa saat sydäntäni satuttaa
Kunhan teet edes jotain mitä vaan et voi mua hajottaa
Jos vain rakastat mua!
Rakasta, rakasta mua!
Joo rakasta mua!
Rakasta, rakasta mua!
säv. Olsonen, Tamminen & Virolainen, san. Immonen & Virolainen,
sov. Virolainen & Malmberg
Ei-kenenkään-maalla on rauhaa
On autiota, suurta
Ei-kenenkään-maalla pystyy näkyvyyttä säätelemään
Varpaansa voi hiekkaan upottaa
Horisontissa ei siinnä ketään
Horisontissa ei siinnä ketään
Älä muille lainaa tai anna
Voit jäädä tänne lepäämään
Kätes ilmassa voi liitää
Kun opettelet irti päästämään
Majakan valon voit sammuttaa
Horisontista ei katso kukaan
Horisontista ei katso kukaan
Horisontista ei katso kukaan
Horisontista ei katso kukaan
Kaikesta voi luopua, vaikkei sitä suositella
Sanotaan on ihmisellä oltava lauma
Joku joka juoksee kun huutaa apua
Nostaa pintaan kun alkaa vajota
Kuka juoksee kun huutaa?
Horisontista ei saavu kukaan
Horisontista ei saavu kukaan
Horisontista ei saavu kukaan
Ei kukaan
Horisontista ei saavu kukaan
(Ei-kenenkään-maa)
Ei kukaan
(Ei-kenenkään-maa)
Ei kukaan
Ei-kenenkään-maalla on rauhaa
EI-KENENKÄÄN-MAA
säv. Olsonen & Virolainen, san. Olsonen & Tamminen,
sov. Olsonen & Malmberg
Kumpikaan meistä ei tahdo irrottaa, antaa toisen mennä.
Kumpikaan meistä ei muista miten tähän tultiin.
Kummankin päät niin raskaat, iltaisin ei meinaa nukahtaa.
Valvotaan samoja öitä, ei enää jaeta murheita.
Unettomat yöt,
liian pitkät päivät.
Minne voimani katosi?
Kummankin kädet lähekkäin. Kumpikaan ei tahdo kurottaa.
Toisinaan kaipaan et kaikki ois ennallaan.
Kumpikaan ei halunnut pahaa, tarkoitus ei ollut satuttaa.
Kumpikaan meistä ei nähnyt tällaisen päivän saapuvan.
Unettomat yöt,
liian pitkät päivät.
Minne voimani katosi?
KUMMANKIN LAULU
säv. Immonen & Virolainen, san. Olsonen & Virolainen, sov. Immonen & Malmberg
Vesivarojen haltijat
Ravintoketjun kuninkaat
Rajat on suljettu tiukasti kiinni
Muuri taivaaseen kohoaa
Saartaa tuhannen järven maan
Maailmasta eristyksissä
Helsinki kakstuhattakuusikymmentä
Äiti, kerro kun linnut saapuivat huhtikuussa
Äiti, kerro kun oli valot majakoissa
Äiti, kerro maailmasta ennen vanhaan
Aurinko kaiken kärventää
Metsät savuna häviää
Aavikko hiekkaisen helmansa levittää
Vain aaveet kaupunkeihin jää
Pohjolan kansa pitää kiinni omastaan
Tää on viimeinen paratiisi päällä maan
Pohjolan kansa pitää kiinni omastaan
Tää on viimeinen paratiisi päällä maan
Äiti, kerro kun satoi lunta joulukuussa
Äiti, kerro kun kaukomatkailit Aasiassa
Äiti, kerro maailmasta ennen vanhaan
HELSINKI 2060
VANHAN POLSKA-UKON POLSKA
säv. san. Virolainen, sov. Olsonen
Tiedätkö sen hetken
Sen hetken kun irtoaa ja kohoaa
Ylös katon rajaan katselemaan
Etäisyyden päästä tajuaa
Kun näkee heidät siinä keittiössä
kysymässä toisiltaan
Miten meni päivä?
Tahtoisitko lisää teetä?
Huomaatko sen hetken
Sen hetken kun irtoan ja kohoan
Ylös katon rajaan katselemaan
Etäisyyden päästä tajuan
Kun näen meidät siinä keittiössä
Kysymässä toisiltamme
Miten meni päivä?
Tahtoisitko lisää teetä?
Tiedätkö sen hetken
Sen hetken kun etäisyyden päästä tajuaa
Että kaikki on tässä
Läsnä tässä hetkessä
Kaikki on tässä
Kaikki mitä tarvitsen
Tiedätkö sen hetken?
Sen hetken
Minä koin sen aivan äsken