säv. Olsonen, san. Olsonen, Malmberg & Virolainen, sov. Olsonen & Malmberg

Mä en ihan tiedä mitä mä haluun,

mut mä tiedän et mä haluun sitä enemmän.

Mä en ihan tiedä minne mä meen,

mut mä tiedän et mun tarvii mennä enemmän.

Mä en ihan tiedä mitä mä teen,

mut mä tiedän että mun täytyy tehä enemmän.

Mä en ihan tiedä.

 

Mä en ihan tiiä mitä mä tarviin,

mut mä tiiän et mä tarviin kaikkee enemmän.

Mä en ihan tiiä mikä mua vaivaa,

mut mä tiiän et sen tarvis vaivaa enemmän.

Mä en ihan tiiä mistä mä puhun,

ja mä voisin puhuu siitäki enemmän.

Mä en ihan tiedä, mä en ihan tiedä, mä en ihan tiedä.

 

Anna mulle voimaa, anna mulle rakkautta, anna mulle lainaa, anna skumppaa!

Anna mulle valtaa, anna mulle terapiaa, anna mulle rauhaa, anna piiskaa!

 

Mä en ihan tiedä kuka mä oon,

mut mä tiiän että mun pitäis olla enemmän.

Mä en ihan tiedä mitä mä tiedän,

mut mä tiedän et mun tarvii tietää paljon enemmän.

En ihan tiedä mikä täs kestää,

mut mä tiedän et mun pitäs kestää enemmän.
Mä en ihan tiedä mitä mä haluun,

mut se voisit olla sä.

 

Anna mulle vauhtii, anna mulle anteeksi, anna mulle duunii, perspektiivii!

Anna mulle karkkii, anna mulle tykkäyksii, anna diagnoosi, anna mun vaan tanssii!

 

Tarjoo mulle geetee, anna hellää lempee, hanki mulle peetee, joku tosi hehkee!

Anna mulle kaikkee, ikioma ateljee, oo sillai et jee-jee, tuu mukaan sekoilee!

KAIKEST PITÄÄ TULLA JOTAIN ERITYISTÄ

 

Vetovoimani sut harhauttaa

Tänne syrjäiseen kapakkaan

Viereesi käyn istumaan

Ja tarjoat mulle juotavaa

 

Kosteilla hiuksilla

Suolaisella iholla

Vartaloni kaarella

Kuulet kuinka seireenit laulaa

Luulet, että näet minut kokonaan

Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa

Luulet, että voit minut omistaa

Mutta isäntäni meri ei koskaan luovu omistaan

Luulet, että näet minut kokonaan

Miksi vastustelet armaani

Sä tuhlaat vain voimasi

Aina magneettikentässäni

Sormus piiloutuu povitaskuusi

 

Kosteilla hiuksilla

Suolaisella iholla

Vartaloni kaarella

Kuulet kuinka seireenit laulaa

 

Luulet, että näet minut kokonaan

Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa

Luulet, että voit minut omistaa

Mutta isäntäni meri ei koskaan luovu omistaan

Luulet että näet minut kokonaan

Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa

Luulet, että voit minut omistaa

 

Noita neidon vaatteissa

Roikut pirun langoissa

Kielesi on käärmeeltä

Huules maistuu vereltä

PINNAN ALLA

säv. san. Virolainen, sov. Virolainen, Malmberg & Olsonen
 
säv. Tamminen, san. Tamminen, Virolainen, Immonen & Vallenius,
sov. Immonen & Malmberg

Tuijotan teemukin pohjaa

Katseeni aina samaan kohtaan jää

On haljennut tää

 

Asfaltin korjausta varten

On kuorittu pintaa karheaa

On maa paljaana

 

Joka päivä toivon että

Kaikki tää ei muistuttais mua

Siitä kuinka särjyn

Ympärillä elämä on

Onnellisten silmissä

Ja kuoreeni mä käännyn

 

Liikenne vaihtaa suuntaa  

Enteilee iltapäivän ruuhkaa

Yksinään paikoilleen jään

 

Tartun taas teemukin korvaan

Siirrän sen aivan pöydän reunaan

Uskalla en irrottaa

 

Joka päivä toivon että

Kaikki tää ei muistuttais mua

Siitä kuinka särjyn

Ympärillä elämä on

Onnellisten silmissä

Ja kuoreeni mä käännyn

Uuu, kuoreeni mä käännyn

TEEMUKI

 
 
säv. Virolainen, san. Virolainen & Immonen, sov. Immonen & Malmberg

RAKASTA MUA

Töölönlahden rumpali roskista hakkasi
Vähintäänkin yhtä kovaa mun sydän sykki

Kun näin sun lähestyvän kaukaa
 

Töölönlahden penkillä me vierekkäin istuttiin

Puhuin aivan kaikesta, mun eksistä oudoimpiin sukulaisiin

Miks istut vieressä niin hiljaa?

Rakasta mua

Rakasta, rakasta mua

Ra-ta-ta rakasta mua 

Rakasta, rakasta mua!
 

Töölönlahden lokki eväsleipäsi hotkaisee
Yhtä ahnaasti huuleni sun suudelmaa hapuilee
Mut sä vaan kiroilet ja huidot ilmaa

Töölönlahden puput puskassa perheitä perustaa
Kerro mulle mikä tässä on niin vaikeaa?

En jaksa enää oottaa ja kuume nousee

Rakasta mua

Ra-ta-ta rakasta mua

Rakasta, rakasta mua

Rakasta, rakasta mua!

Kaikesta selvinnyt sydämeni on täynnä kolhuja
Banaaninkuoria, tupakantumppeja, tyhjiä karkkipusseja
Hakkaa hakkaa kovempaa saat sydäntäni satuttaa

Kunhan teet edes jotain mitä vaan et voi mua hajottaa

 

Jos vain rakastat mua!

Rakasta, rakasta mua!

Joo rakasta mua!

Rakasta, rakasta mua!

säv. Olsonen, Tamminen & Virolainen, san. Immonen & Virolainen,
sov. Virolainen & Malmberg

Ei-kenenkään-maalla on rauhaa

On autiota, suurta

Ei-kenenkään-maalla pystyy näkyvyyttä säätelemään

Varpaansa voi hiekkaan upottaa

Horisontissa ei siinnä ketään

Horisontissa ei siinnä ketään

Älä muille lainaa tai anna

Voit jäädä tänne lepäämään

Kätes ilmassa voi liitää

Kun opettelet irti päästämään

Majakan valon voit sammuttaa

Horisontista ei katso kukaan

Horisontista ei katso kukaan

Horisontista ei katso kukaan

Horisontista ei katso kukaan

Kaikesta voi luopua, vaikkei sitä suositella

Sanotaan on ihmisellä oltava lauma

Joku joka juoksee kun huutaa apua

Nostaa pintaan kun alkaa vajota

Kuka juoksee kun huutaa?

Horisontista ei saavu kukaan

Horisontista ei saavu kukaan

Horisontista ei saavu kukaan

Ei kukaan

Horisontista ei saavu kukaan

(Ei-kenenkään-maa)

Ei kukaan 

(Ei-kenenkään-maa)

Ei kukaan

Ei-kenenkään-maalla on rauhaa

EI-KENENKÄÄN-MAA

 
säv. Olsonen & Virolainen, san. Olsonen & Tamminen,
sov. Olsonen & Malmberg

Kumpikaan meistä ei tahdo irrottaa, antaa toisen mennä.

Kumpikaan meistä ei muista miten tähän tultiin.

 

Kummankin päät niin raskaat, iltaisin ei meinaa nukahtaa.

Valvotaan samoja öitä, ei enää jaeta murheita.
 

Unettomat yöt,

liian pitkät päivät.

Minne voimani katosi?


Kummankin kädet lähekkäin. Kumpikaan ei tahdo kurottaa.

Toisinaan kaipaan et kaikki ois ennallaan.

 

Kumpikaan ei halunnut pahaa, tarkoitus ei ollut satuttaa.

Kumpikaan meistä ei nähnyt tällaisen päivän saapuvan.

 

Unettomat yöt,

liian pitkät päivät.

Minne voimani katosi?

KUMMANKIN LAULU

 
 
säv. Immonen & Virolainen, san. Olsonen & Virolainen, sov. Immonen & Malmberg

Vesivarojen haltijat

Ravintoketjun kuninkaat

Rajat on suljettu tiukasti kiinni

 

Muuri taivaaseen kohoaa

Saartaa tuhannen järven maan

Maailmasta eristyksissä

Helsinki kakstuhattakuusikymmentä

Äiti, kerro kun linnut saapuivat huhtikuussa

Äiti, kerro kun oli valot majakoissa

Äiti, kerro maailmasta ennen vanhaan

 

Aurinko kaiken kärventää

Metsät savuna häviää

Aavikko hiekkaisen helmansa levittää

Vain aaveet kaupunkeihin jää

 

Pohjolan kansa pitää kiinni omastaan

Tää on viimeinen paratiisi päällä maan

Pohjolan kansa pitää kiinni omastaan

Tää on viimeinen paratiisi päällä maan

 

Äiti, kerro kun satoi lunta joulukuussa

Äiti, kerro kun kaukomatkailit Aasiassa

Äiti, kerro maailmasta ennen vanhaan

HELSINKI 2060

 

säv. Valtteri Lehto, sov. Immonen & Malmberg, esitt. Immonen

alkup. esitt. Hohka

VANHAN POLSKA-UKON POLSKA

 
säv. san. Virolainen, sov. Olsonen

Tiedätkö sen hetken

Sen hetken kun irtoaa ja kohoaa

Ylös katon rajaan katselemaan

Etäisyyden päästä tajuaa

Kun näkee heidät siinä keittiössä

kysymässä toisiltaan

Miten meni päivä?

Tahtoisitko lisää teetä?

Huomaatko sen hetken

Sen hetken kun irtoan ja kohoan

Ylös katon rajaan katselemaan

Etäisyyden päästä tajuan

Kun näen meidät siinä keittiössä                       

Kysymässä toisiltamme

Miten meni päivä?

Tahtoisitko lisää teetä?

         

Tiedätkö sen hetken

Sen hetken kun etäisyyden päästä tajuaa

Että kaikki on tässä

Läsnä tässä hetkessä

Kaikki on tässä

Kaikki mitä tarvitsen

Tiedätkö sen hetken?

Sen hetken

Minä koin sen aivan äsken

TIEDÄTKÖ SEN HETKEN