NORMA

säv. Olsonen, san. Olsonen, Malmberg & Virolainen, sov. Olsonen & Malmberg

Mä en ihan tiedä mitä mä haluun,

mut mä tiedän et mä haluun sitä enemmän.

Mä en ihan tiedä minne mä meen,

mut mä tiedän et mun tarvii mennä enemmän.

Mä en ihan tiedä mitä mä teen,

mut mä tiedän että mun täytyy tehä enemmän.

Mä en ihan tiedä.

Mä en ihan tiiä mitä mä tarviin,

mut mä tiiän et mä tarviin kaikkee enemmän.

Mä en ihan tiiä mikä mua vaivaa,

mut mä tiiän et sen tarvis vaivaa enemmän.

Mä en ihan tiiä mistä mä puhun,

ja mä voisin puhuu siitäki enemmän.

Mä en ihan tiedä, mä en ihan tiedä, mä en ihan tiedä.

Anna mulle voimaa, anna mulle rakkautta, anna mulle lainaa, anna skumppaa!

Anna mulle valtaa, anna mulle terapiaa, anna mulle rauhaa, anna piiskaa!

Mä en ihan tiedä kuka mä oon,

mut mä tiiän että mun pitäis olla enemmän.

Mä en ihan tiedä mitä mä tiedän,

mut mä tiedän et mun tarvii tietää paljon enemmän.

En ihan tiedä mikä täs kestää,

mut mä tiedän et mun pitäs kestää enemmän.
Mä en ihan tiedä mitä mä haluun,

mut se voisit olla sä.

Anna mulle vauhtii, anna mulle anteeksi, anna mulle duunii, perspektiivii!

Anna mulle karkkii, anna mulle tykkäyksii, anna diagnoosi, anna mun vaan tanssii!

Tarjoo mulle geetee, anna hellää lempee, hanki mulle peetee, joku tosi hehkee!

Anna mulle kaikkee, ikioma ateljee, oo sillai et jee-jee, tuu mukaan sekoilee!

Vetovoimani sut harhauttaa

Tänne syrjäiseen kapakkaan

Viereesi käyn istumaan

Ja tarjoat mulle juotavaa

Kosteilla hiuksilla

Suolaisella iholla

Vartaloni kaarella

Kuulet kuinka seireenit laulaa

​

Luulet, että näet minut kokonaan

Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa

Luulet, että voit minut omistaa

Mutta isäntäni meri ei koskaan luovu omistaan

Luulet, että näet minut kokonaan

​

Miksi vastustelet armaani

Sä tuhlaat vain voimasi

Aina magneettikentässäni

Sormus piiloutuu povitaskuusi

Kosteilla hiuksilla

Suolaisella iholla

Vartaloni kaarella

Kuulet kuinka seireenit laulaa

Luulet, että näet minut kokonaan

Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa

Luulet, että voit minut omistaa

Mutta isäntäni meri ei koskaan luovu omistaan

Luulet että näet minut kokonaan

Mutta pinnan alla seireeni uhriansa odottaa

Luulet, että voit minut omistaa

Noita neidon vaatteissa

Roikut pirun langoissa

Kielesi on käärmeeltä

Huules maistuu vereltä

säv. Tamminen, san. Tamminen, Virolainen, Immonen & Vallenius,

sov. Immonen & Malmberg

Tuijotan teemukin pohjaa

Katseeni aina samaan kohtaan jää

On haljennut tää

Asfaltin korjausta varten

On kuorittu pintaa karheaa

On maa paljaana

Joka päivä toivon että

Kaikki tää ei muistuttais mua

Siitä kuinka särjyn

Ympärillä elämä on

Onnellisten silmissä

Ja kuoreeni mä käännyn

Liikenne vaihtaa suuntaa  

Enteilee iltapäivän ruuhkaa

Yksinään paikoilleen jään

Tartun taas teemukin korvaan

Siirrän sen aivan pöydän reunaan

Uskalla en irrottaa

Joka päivä toivon että

Kaikki tää ei muistuttais mua

Siitä kuinka särjyn

Ympärillä elämä on

Onnellisten silmissä

Ja kuoreeni mä käännyn

Uuu, kuoreeni mä käännyn

säv. Virolainen, san. Virolainen & Immonen, sov. Immonen & Malmberg

säv. Olsonen, Tamminen & Virolainen, san. Immonen & Virolainen,

sov. Virolainen & Malmberg

Ei-kenenkään-maalla on rauhaa

On autiota, suurta

Ei-kenenkään-maalla pystyy näkyvyyttä säätelemään

Varpaansa voi hiekkaan upottaa

​

Horisontissa ei siinnä ketään

Horisontissa ei siinnä ketään

​

Älä muille lainaa tai anna

Voit jäädä tänne lepäämään

Kätes ilmassa voi liitää

Kun opettelet irti päästämään

Majakan valon voit sammuttaa

​

Horisontista ei katso kukaan

Horisontista ei katso kukaan

Horisontista ei katso kukaan

Horisontista ei katso kukaan

​

Kaikesta voi luopua, vaikkei sitä suositella

Sanotaan on ihmisellä oltava lauma

Joku joka juoksee kun huutaa apua

Nostaa pintaan kun alkaa vajota

Kuka juoksee kun huutaa?

​

Horisontista ei saavu kukaan

Horisontista ei saavu kukaan

Horisontista ei saavu kukaan

Ei kukaan

​

Horisontista ei saavu kukaan

(Ei-kenenkään-maa)

Ei kukaan 

(Ei-kenenkään-maa)

Ei kukaan

​

Ei-kenenkään-maalla on rauhaa

säv. Olsonen & Virolainen, san. Olsonen & Tamminen,

sov. Olsonen & Malmberg

Kumpikaan meistä ei tahdo irrottaa, antaa toisen mennä.

Kumpikaan meistä ei muista miten tähän tultiin.

Kummankin päät niin raskaat, iltaisin ei meinaa nukahtaa.

Valvotaan samoja öitä, ei enää jaeta murheita.
 

Unettomat yöt,

liian pitkät päivät.

Minne voimani katosi?

Kummankin kädet lähekkäin. Kumpikaan ei tahdo kurottaa.

Toisinaan kaipaan et kaikki ois ennallaan.

Kumpikaan ei halunnut pahaa, tarkoitus ei ollut satuttaa.

Kumpikaan meistä ei nähnyt tällaisen päivän saapuvan.

Unettomat yöt,

liian pitkät päivät.

Minne voimani katosi?

säv. Immonen & Virolainen, san. Olsonen & Virolainen, sov. Immonen & Malmberg

Vesivarojen haltijat

Ravintoketjun kuninkaat

Rajat on suljettu tiukasti kiinni

Muuri taivaaseen kohoaa

Saartaa tuhannen järven maan

Maailmasta eristyksissä

Helsinki kakstuhattakuusikymmentä

​

Äiti, kerro kun linnut saapuivat huhtikuussa

Äiti, kerro kun oli valot majakoissa

Äiti, kerro maailmasta ennen vanhaan

​

Aurinko kaiken kärventää

Metsät savuna häviää

Aavikko hiekkaisen helmansa levittää

Vain aaveet kaupunkeihin jää

​

Pohjolan kansa pitää kiinni omastaan

Tää on viimeinen paratiisi päällä maan

Pohjolan kansa pitää kiinni omastaan

Tää on viimeinen paratiisi päällä maan

​

Äiti, kerro kun satoi lunta joulukuussa

Äiti, kerro kun kaukomatkailit Aasiassa

Äiti, kerro maailmasta ennen vanhaan

säv. Valtteri Lehto, sov. Immonen & Malmberg, esitt. Immonen

​

alkup. esitt. Hohka

säv. san. Virolainen, sov. Olsonen

Tiedätkö sen hetken

Sen hetken kun irtoaa ja kohoaa

Ylös katon rajaan katselemaan

Etäisyyden päästä tajuaa

​

Kun näkee heidät siinä keittiössä

kysymässä toisiltaan

Miten meni päivä?

Tahtoisitko lisää teetä?

​

Huomaatko sen hetken

Sen hetken kun irtoan ja kohoan

Ylös katon rajaan katselemaan

Etäisyyden päästä tajuan

​

Kun näen meidät siinä keittiössä                       

Kysymässä toisiltamme

Miten meni päivä?

Tahtoisitko lisää teetä?

Tiedätkö sen hetken

Sen hetken kun etäisyyden päästä tajuaa

​

Että kaikki on tässä

Läsnä tässä hetkessä

Kaikki on tässä

Kaikki mitä tarvitsen

​

Tiedätkö sen hetken?

Sen hetken

Minä koin sen aivan äsken